Läheisyys ja rajat

posted in: Yleinen | 0

Kirjoitan tällä kertaa tosi herkästä aiheesta. Kahdesta toisiaan täydentävästä, mutta usein ristiin menevästä teemasta. Läheisyys, yhteys toisiin, kohtaaminen, uskaltaminen, itsensä avaaminen toiselle. Ja Rajat, itsensä kuunteleminen, omista tuntemuksista, toiveista, peloista, epäilyksistä puhuminen, kuulluksi tuleminen.

Yksi ihanimmista ja samaan aikaan haastavimmista asioista tantrakursseilla on, että siellä on mahdollisuus kohdata muita ihmisiä hyvin erityisellä tavalla. Tehdään harjoituksia, joissa saa kokeilla, miten on mahdollista olla sydämellä läsnä toisille, nähdä ja tulla nähdyksi ihmisenä ihmiselle. Harjoituksissa tulee helposti myös näkyviin haasteet toisten ihmisten kohtaamisessa, haavoittuvuus, pelot, erilaiset mallit, joiden mukaan ollaan totuttu toimimaan. Olen aiemmin kirjoittanut tästä teemasta siitä näkökulmasta, että joudumme usein vuorovaikutustilanteissa tietynlaisiin vähemmän tiedostettuihin rooleihin. Uhri, hyväksikäyttäjä, marttyyri, vapaamatkustaja.

Tantrakurssit ovat kuin elämä suurennuslasin alla: tietyt dynamiikat, opitut uskomukset, käytösmallit tulee mun kokemuksen mukaan paljon selkeämmin esiin kuin normi arjessa. Ja oman hyvinvoinnin kannalta on ihan äärimmäisen hedelmällistä huomata mitkä on sellaisia tilanteita, asetelmia muiden ihmisten kanssa, mitkä toistuu elämässä. Mihin rooleihin, ja missä tilanteissa itse asetutaan. Rajojen ja läheisyyden teemoihin liittyen olen huomannut, että joskus ihmisillä on vaikeuksia kertoa harjoitteluparille, mitkä omat toiveet ja rajat on. Mikä on minulle ok, ja mikä ei ole, mitä haluun ja mitä en. Hyvin vaihtelevissa määrin on luottamusta siihen, kuinka paljon minulla on vaikutusvaltaa siihen mitä minulle tehdään, ja mitä saan tehdä. Ja tähän asiaan toivoisin todella paljon selkeyttä, tietoisuutta. Muutos lähtee liikkeelle meistä itsestä, se ei ole helppoa, siinä ollaan lähes aina epämukavuusalueella. Mutta sillä, että en ilmaise omia rajojani silloin kun siihen on mahdollisuus, teen huomaamattani toisista ihmisistä väärintekijöitä ja itsestäni uhrin. Ja tätä tapahtuu jatkuvasti. Oletamme muiden lukevan ajatuksiamme, emme usko voivamme muuttaa tilannetta.

Omilla kursseillanikin olen nähnyt, miten tärkeää ihmisille on opetella sanomaan “ei”, kuuntelemaan omia tuntemuksia, ja kunnioittamaan niitä. Usein mietin voiko kursseilla mitään muuta edes käsitellä, jos tämä taito ei ole osallistujilla edes jokseenkin hallussa. Se, että tunnistaa oman totuuden sellaisena kuin se kunakin hetkenä on, liittyy ihan kaikkeen elämässä. Se liittyy siihen, että suurimmalla osalla ihmisistä on mahdollisuus ottaa vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan jokaisena hetkenä. Se liittyy siihen, että kenenkään opettajan tai auktoriteetin opetukset ja ohjeistukset eivät ole lopullinen totuus, vaan kyseenalaistettavissa jokaisena hetkenä. Monet meistä kasvaa maailmaan, jossa ensin vanhempien sana on laki, sitten opettajien, poliitikkojen, ystävien, puolison jne., ja tässä unohtuu helposti taito kuunnella mikä olisi just mulle just nyt parasta. Mun usko ihmiskuntaan perustuu siihen, että se taito on todellakin opeteltavissa, ja että näen ihmisten enenevissä määrin opettelevan sitä.

Se on just sitä kuuluisaa “omaan voimaan astumista”. Rentous ja itsevarmuus tulee yllättäviä reittejä pitkin: omien epävarmuuksien huomaamisen kautta, itselleen turvallisena aikuisena toimimisen kautta, vastuun ottamisen kautta.

Maailmassa tapahtuu monenlaisia valta-asetelmien väärinkäytöksiä, jossa jotkut ihmiset yksinkertaisesti tekee toisille pahaa, ja toiset joutuu kärsimään avuttomana. Tää on (mun oman tän hetkisen täysin kyseenalaistettavissa olevan ajatuksen mukaan) yksi kollektiivinen ilmentymä samaisesta uhri-hyväksikäyttäjä ilmiöstä ja dynamiikasta. En osaa uskoa yksittäisen ihmisen olevan vain yksittäinen, muista irrallaan oleva kokemusmaailma. Näen miten meidän jokaisen käytös voi ruokkia tietynlaista energiaa ja uskomusmaailmaa, ja näen myös miten meidän havahtuminen omaan voimaan voi suunnata sitä energiaa kollektiivisesti koko maailman parantumiseksi.

Oon joskus kirjoittanut, että mulla ei ole mitään agendaa siitä mitä mun kursseilla pitäisi tapahtua, mutta se ei ole täysin totta. Mun suuri toive on, että mahdollisimman moni löytää uusia tapoja tutustua itseensä, kehittää luottavaista suhdetta itseen ja muihin. Toivon, että mahdollisimman moni ihminen koko maailmassa herää kuuntelemaan sitä, mikä tuntuu sisuksissa oikealta, hyvältä. Ja alkaa etsiä ja katsoa lempeästi kaikkia unohdettuja itsen osasia, hyväksyä itsensä kaikkineen.

Mulla tulee mieleen myös yksi haaste omien rajojen kuuntelemisen suhteen. Puhutaan mukavuusalueesta. Mistä voi tietää onko joku juttu omien hyvinvoinnin rajojen ulkopuolella vai vain oman mukavuusalueen ulkopuolella? Löysin muistikirjastani viime kuussa tekemiäni muistiinpanoja jostain Teemu Syrjälän videosta. Olin kirjoittanut näin: “Vaikeinta muutoksessa on, että tehdään uusia valintoja, ollaan epämukavuusalueella. Hälytyskellot soi – tää ei ole tuttua, älä ole täällä. Koska tuttu on turvallista, vaikka se olisikin kivuliasta, epämiellyttävää. Mutta epämukavuusalue on välttämätön muutoksen tulemiseksi. Se ei tarkoita aina tuskaa; Se voi olla iloa, inspiraatiota, sitä että aletaan toimia ilon kautta.” Mulla ei ole mitään oikeaa vastausta siihen kuinka tunnistaa milloin ollaan positiivisen muutoksen aiheuttamalla epämukavuusalueella, ja milloin omaa hyvinvointia uhkaavalla epämukavalla alueella. Mutta uskon todella, että vastaus siihen on löydettävissä hiljentymällä ja pysähtymällä kuuntelemaan omaa viisautta. Mulla ei ole epäilystäkään, etteikö jokaisessa sellainen viisaus asustaisi.

 

Peace,

Nuppu

 

Ilo tantraillat Lahdessa ja Kouvolassa kerran kuussa <3

Leave a Reply